En halua kyllästyttää teillä poliittisella hehkutuksella jota olen nyt pullollaan. Intoa täältä löytyisi nyt pienen kylän verran maailmanparantamiseen. Oli antoisa, takapuoltapuuduttava, mutta inspiroiva viikonloppu. Tapasin mielettömän ihania uusia ihmisiä ja mikä tärkeintä, samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Sain puhua politiikkaa, eikä kukaan katsonut pahasti niin tehdessäni, päinvastoin. Saatte kyllä jatkossakin kuulla puoluehehkutusta, mutta koska nyt olen aivan liian tohkeissani, jätän sen väliin. Ai miksikö? No siksi, että tiedän ettei kaikkia kiinnosta ja toisaalta on vaarana, että hehekutukseni menee överiksi. Tiedän kuitenkin, että tilanne vielä rauhoittuu ja nään kirkkaammin ne tärkeät asiat. Vasta silloin on oikea aika ottaa ne esiin ja esitellä muille. Muuten kiihkomielisyys voi pistää torjunnan päälle. No, toisaalta sanat politiikka tai Vihreät, voi pistää torjunnan joka tapauksessa päälle, mutta sille nyt ei vaan voi mitään. Sitä pelkäämääni hurmoshenkisyyttäkään ei onneksi ollut monessa kohtaa havaittavissa. Ehkä eniten siinä kohtaa, kun Pekka Haavistoa alettiin ehdottaa presidentiksi. Mutta se onkin niin hyvä idea, että annan hurmoksen anteeksi. Itsekin melkein lankean siihen pelkästä ajatuksesta.

Tajusin viikonlopun aikana kuitenkin sen, että minun pitää olla aktiivisemmin mukana Vihreiden toiminnassa. Ei vain siksi, että uskon vaikuttavani asioihin sillä tavoin, vaan siksi, että se tekee minulle hyvää. Ajatuksiaherättävä seura ja tärkeistä asioista puhuminen oli ihanaa. Opettelen vain sen oman tapani olla mukana.

Teki kyllä muutenkin hyvää olla viikonloppu poissa kotoa niin, ettei edes ehtinyt ajatella perhettä ja kotia. En nyt sanoisi, että nyt on kiva olla kotona, on vielä vähän sellainen kokouskrapula. Mutta eipähän ahdista eikä ota päähän. Ja oli kivaa päästä myös iltaa viettämään.  Jori Hulkkonen soitti levyjä ja minä tanssin kipeän niskani ja selkäni melkein vetreäksi. Ja vieressä tanssivat kansanedustajat ihan yhtä letkeästi kuin minäkin. Tosin seuraavana päivänä piti taas jaksaa istua ja istua ja istua. Mutta kivaa siis oli.