Varastan taas hetken töiltä, sillä illalla on essee-kurssi ja kun kotiudun sieltä on jo myöhä. Ja sitä paitsi silloin pitää hoivata stressaantunutta kultaa. Lapset ovat kotiutuessani jo nukkumassa, mutta mies istuu yksin ja väsyneenä sohvalla ja tarvitse hoivaa. En siis voi kirjoittaa illalla. Sen sijaan työt joista minulle ei mitään makseta ja jotka eivät ole missään tapauksessa kovin kiireisiä (eivätkä kovin mielekkäitäkään), voivat ihan hyvin odottaa hetken.

Minua huvitti tänään tämä. Kaveri oli laittanut linkin tähän tekstiin Facebookissa ja sitä kautta löysin listauksen. Tiedoksi niille jotka eivä jaksa klikata linkkiä auki, niin kyseessä on listaus siitä miten voit erotella todelliset huolet turhista huolista. Tämähän liippaa läheltä eilistä kirjoitustani. Aika hupaisa lista. Vai mitä sanotte siitä, että siinä kehoitetaan esimerkiksi pitämään listaa huolista ta laskemaan huolien hyöty- ja hukkaprosentteja? Melkein tekisi mieli noudatta noita ohjeita ja alkaa pitää huolipäiväkirjaa jossa punnitsisin huoliani. Ja senkö pitäisi vähentää huolehtimistani? Oikeasti listaus sai minut hymyilemään ja unohtamaan omat huoleni hetkeksi. Se siis toimi hyvin. Ei ehkä niin kuin oli tarkoitus, mutta eikös tärkeintä ole se, etten turhia huolehdi?

Itse jutussa lainattiin erilaisten tutkijoiden ajatuksia huolehtimisesta. Jonkun mielestä pieni pessimismi saattaakin olla ihan hyvä juttu ja säästää ihmistä. Tiedättehän, sitä tippuu matalammalta kun odotuksetkaan eivät ole korkeat. My kind of thinking. Mutta ei se tuntunutkaan yhtään niin hyvältä idealta kun sen luki lehdestä. Lehdessä teksti näytti jotenkin ironiselta. Missä oli se ihana asenne, että kaikki on mahdollista kun vaan itseensä uskoo? Tuli ihan ikävä sellaista optimismin ilotulitusta. Vaikka en sitä itse oikein osaakaan, niin tavoittelen silti mielummin sitä asennetta kuin tyydyn tähän realismiini.

Muuten, vanhana viestinnän opiskelijana on pakko todeta, että minua ihan tosissaan korpeaa nämä tällaiset jutut joihin on vain listattu eri ihmisten ajatuksia. Missä on puhujien välinen dialogi? Minusta monipuolisuudeksi ei riitä se, että on haastateltu useaa ihmistä yksipuolisesti yhdestä aiheesta ja sitten listattu heidän näkemyksensä jutuksi. Kaipaan ristiriitaa ja keskustelua. Tällaiset eri ajatusten listaukset eivät herätä minussa muuta kuin ärtymystä itse juttua kohtaan, ihan sama kuinka mielenkiintoinen aihe on ollut.

Nyt töiden pariin.