Postaanpa pois kuleksimasta tällaisen kirjoituksen, jonka olen kirjoittanut jo aika päiviä sitten. Aikomus oli varmaan jotenkin täydentää ja tehdä tästä parempi, mutta kun intoa kirjoittamiseen ei enää oikein ole, tai se on vain tällaista poliittissävytteistä, niin antaa mennä.

Sitä elää elämäänsä usein silmät suljettuina. Tai ei suljettuina, vaan sillä tavalla laputettuina kuin hevosilla. Ei näe oikein oikealla, ei vasemmalle eikä ainakaan taakse. Eteenkin vähän säästä ja näkyvyydestä riippuen. Siksi aina välillä on hienoa, kun laput otetaankin pois ja näkymä on tavallista laajempi. On hienoa kokea niitä havahtumisen hetkiä, jolloin pisteet pystyy yhdistämään viivoilla ja kokonaisuus, jos ei nyt näyttäydy selvästi, niin kuitenkin alkaa hahmottua. Tarkoitukseni on kirjoittaa vähän politiikasta. Ihan yleisesti politiikasta, ei puolueesta tai omista aatteistani. Tunnen politiikkaa oikeastaan aika vähän. En ole opiskellut sitä ja lehtien sivuiltakin seuraan sitä lähinnä otsikkotasolla. Juu, kuulun vihreisiin, mutta en aina ymmärrä mistä puolueen kannat tulevat, kuka ne muodostaa ja mitä mieltä itse oikeastaan niistä olen. Ei kaikesta voi tietää kaikkea.

Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut politiikasta ja kunnioittanut jossain määrin poliitikkoja. Laitoin tuohon nyt, että jossain määrin, sillä poliitikko sanana saa minut edelleen ajattelemaan keski-ikäistä huonosti istuvaan pukuun ahtautunutta harmaata ja väritöntä polittista jargonia pateettisesti puhuvaa miestä. Kysyn vaan, että miksi? No, näin nyt kuitenkin on. Jossain vaiheessa tajusin, että politiikka ei olekaan vain vaikeita sanoja ja ympäripyöreitä lauseita, eikä sen itse asiassa tarvitsisi olla sitä ollenkaan. Se on vaikuttamista, vastuunkantoa ja päätösten tekemistä. Se vähän niin kuin yllätti. Ja se sai minut miettimään, että eivät ne harmaat sedät siellä politiikan kabineteissa tiedä minusta ja mielipiteistäni mitään, eikä heitä varmaan edes kiinnosta. Silloin ensimmäisen kerran kiinnostuin politiikasta enemmänkin. Totesin, että äänestän joka ikisissä vaaleissa ja äänestän ensisijaisesti puoluetta. Mutta sen lisäksi voin etsiä ehdokkaista sellaisen henkilön joka vaikuttaa siltä, että tämä ehkä vähän tajuaa minun maailmaani, arvojani ja elämääni. Siitä lähtien olen vaaleissa valinnut itselleni edustajan, en ehdokasta vaan edustajan. Se oli ensimmäinen poliittisen heräämiseni askel.

Kun tein graduani, avautuivat silmäni taas hiukan. Tein graduni liittyen elokuviin ja erityisen kiinnostuneena luin kirjoja siitä, onko elokuva nähty taiteena vai teollisuuden muotona. Niitä kirjoja kahlatessani tajusin kuinka paljon meillä Suomessa asiaan on vaikuttanut elokuvapolitiikka. Se miten rahoja on elokuville jaettu, olikin yllätyksekseni politiikkaa. Onko tukea annettu kansat teatteriin saaville viihde-elokuville vai 12 katsojaa kerääville taide-elokuville? Riippuu siitä mitä on haluttu tukea. Ajatella, että politiikka meni ja luikerteli taiteenkin aluelle. Mihin kaikkialle sen lonkerot oikein yltävätkään? Sitä on niin helppo ajatella, että politiikka on jotain sellaista joka ei kosketa minua, vaikka tosiasiassa kukaan meistä ei pääse poliittisten päätösten ulottumattomiin.

Poliittisen kiinnostuksen ei tarvitse kohdistua puoluepolitiikkaan, mutta se joka väittää, ettei ole kiinnostunut politiikasta, on kaikella todennäköisyydellä melkoisen tietämätön tai vaan tyhmä. Jos koet politiikan sellaiseksi asiaksi joka nyt ei vaan satu kiinnostamaan just sua, niin mieti uudelleen. Unohda ne harmaapukuiset tylsät miehet ja ajattele jotain itsellesi tärkeää asiaa. Se asia voi olla melkein mitä tahansa. Pidätkö kirjoista? Minkälaisista? Julkaistaanko niitä tarpeeksi? Miksi tai miksi ei? Mieti vähän. Politiikassa on pitkälti kyse vallasta, rahasta ja päätöksistä. Kuka päättää mitä kirjoja julkaistaan? Kustantamo. Saako kustantamo jostain tukea? Tarvitseeko kustantamo jotain lupia? Saako lempikirjailijasi apurahaa? Jos ostat hänen kirjansa paljonko maksat siitä ALV:ia? Paljonko kirjailija itse saa ostamastasi kirjasta rahaa käteen. Lainaatko kirjasi kirjastosta? Paljonko kirjailija saa yhdestä lainauksesta rahaa? Tämä nyt oli vain esimerkki ja toki asioihin vaikuttaa politiikan lisäksi talous ja monet muutkin asiat. Mutta kannattaa muistaa, että politiikalla on paljon tekemistä melkein kaikkien asioiden kanssa, ainakin jossain määrin. Näin se homma menee. Meidän kaikkien kannattaa siis olla kiinnostuneita politiikasta.

Tiedän, ettei puolepolitiikka ole tällä hetkellä kovin mediaseksikäs aihe. Nuoret eivät ole rynnistämässä puolueiden siipien suojiin ja Perussuomalaiset haalivat protestikannattajien ääniä, kun kansalaiset ovat tyytymättömiä hallitukseen ja kansanedustajiin. Minä puolestani nostan hattua kansanedustajille. En kadehdi heidän asemaansa. Toki valta on kiva juttu ja jos on valtaa voi vaikuttaa haluamiinsa asioihin. Mutta valtaan liittyy aina myös vastuu. Kuvitelkaa, kun eduskunnassa 200 suomalaista useasta eri puolueesta ja useasta eri maakunnasta (tai läänistä tai mitä halvattua ne nykyään ovatkaan) yrittää päästä asioista sopuun. Asioista joista heillä ei varmaan suurimmaksi osaksi ole mitään käsitystä saati mielipidettä (ja joihin he yrittävät nopeasti rakentaa jonkin käsityksen ja mielipiteen). Ja silti he siellä yrittävät, kun me muut emme jaksa olla edes kiinnostuneita siitä mitä he tekevät. No joo, ehkä vähän idealistinen kuva kansanedustajista, mutta ei se oikeasti aina helppoa ole. Siinä työssä jos jossain pitää oppia neuvottelemaan ja sietämään pettymyksiä ja ennen kaikkea kompromisseja. Toki kansanedustajien joukkoon mahtuu myös niitä jotka ovat vallan sokaisemia ja ajavat vain omaa etuaan tai kosiskelevat äänestäjiä. On tuo politiikka vaan aika hassua. Neljän vuoden välein pitäisi olla todistamassa äänestäjille, että hyvin olen hommani hoitanut ja kyllä minua kannattaa jatkossakin äänestää. Mutta kun ei siellä yksin päätöksiä tehdä ja varsinkin pienellä puolueella ei kovin paljon sitä valtaa ole, niin todistelepa siinä sitten.

On se poltiikka vaan jännä juttu.