Päätöksenteko on vaikeaa. Ja nyt en puhu omista valinnoistani tai ongelmistani, vaan yhteiskunnallisista päätöksistä.

Olen vahvasti YLE-maksun kannalla. Tai olin. Olen työni ja opiskelujeni puolesta perehtynyt tv-alaan paljonkin. Yleisradion merkitys ja tarpeellisuus on itselleni hyvin selvillä, enkä halua siitä luopua. Me tarvitsemme julkista palvelua, tiedonvälitystä ja mediaa, joka on edes osin vapaa markkinoista. En halua meille televisiota, joka on täysin markkinoiden armoilla. Eräs tv-alan toimija sanoi tällä viikolla, ettei amerikkalainen tosi-tv ole itsetarkoituksellista. Eivät kanavatkaan sitä välttämättä haluaisi näyttää. Se on vain tapa yrittää selvitä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, vaikeassa televisiokulttuurissa. Sillä meillä Suomessa on aika vaikeaa tehdä taloudellisesti kannattavaa televisiota. Meillä on niin pienet ja olemattomat markkinat kustannuksiin nähden. Onneksi meillä sentään joku jaksaa yrittää. Ja onneksi meillä on nähty television merkitys mediana ja taattu kaikille julkisen plavelun ja YLEn kautta mahdollisuus katsoa televisiota.

Nyt kun seuraan keskustelua YLE-maksusta, huomaan juuri päätöksenteon vaikeuden. Työryhmä on pohtinut asiaa. He ovat punninneet erilaisia rahoitusmahdollisuuksia ja päätyneet mielestään parhaaseen. Ja periaatteessa ihan hyvään tapaan ovat päätyneetkin. YLEn rahoitus on turvattu ja toisaalta pidetty erillään valtion budjetista ja päättäjistä. Se on hyvä.

Ongelma syntyykin siitä, kun asioita aletaan vertailla. Pistetään erilaisia rahoitusta vaativia asioita rinta rinnan ja kysytään miksi tällainen malli sallitaan YLElle, muttei muille? Ymmärrän täysin kritiikin, jossa kysytään miksei terveysdenhoitoa voida rahoittaa vastaavalla tavalla.

Työryhmä on pohtinut päätöstään ja miettinyt asioita yhdestä vinkkelistä. He ovat yrittäneet keksiä parhaan ratkaisun YLEn rahoitusta ajatellen. Ei työryhmä ole ollut miettimässä terveydenhuollon rahoitusta. Eivät he voi alkaa huomioida kaikkia eri tahoja, joita valtion tulee rahoittaa. Se ei ole yksittäisen työryhmän tehtävä. Vastaavia työryhmiä on toki näillä muillakin aloilla, myös terveydenhuollon puolella. Valtiotasolla päätöksentekoa on jaettava jossain määrin. Tai ainakin asioihin paneutumista ja valmistelua on jaettava. Kaikki eivät voi olla asiantuntijoita kaikessa.

Siispä – kannatan edelleen YLE-maksua, mutta en kiihkeästi. En ole aivan varma, onko maksu sitten kuitenkaan kokonaisuutta ajatellen paras ratkaisu. En kyllä keksi tähän hätään parempaakaan, sellaista joka säilyttäisi YLEn aseman ja riippumattomuuden. Ja niille jotka eivät pidä televisiota muuta kuin hömppänä viihteenä. Äh, teille en jaksa alkaa pauhata tiedonvälityksestä ja -saannista ja sen merkityksestä yhtään mitään.