Minä haluaisin parantaa maailman.

Mutta.

Minä haluaisin kyllä. Ihan todella haluaisin. Ja kyllä minä vähän yritänkin. Minä lajittelen kaiken mahdollisen jätteen, kierrätän omat vanhat tavarani ja hankin paljon asioita käytettynä. En ostaa paljon turhaa (öö...tästä voidaan tietysti olla montaa mieltä, mutta omasta mielestäni en, siitä pitää huolen myös ainainen rahapulani). Käytän julkista liikennettä tai pyöräilen tai kävelen. On meillä autokin, mutta en ymmärrä miten selviäisimme hengissä mökille kaikkine lapsinemme, kissoinemme ja tavaroinemme, mummoinemme jne. Autoilemme kuitenkin harkitusti.

Ja minä äänestän. Joka vaaleissa äänestän ja meuhkaan kaikille ympärillänikin äänestämisen tärkeydestä. Mietin ehdokastani ja viime syksynä liittyin puolueeseenkin. En tiedä mitä se mihinkään vaikuttaa, mutta ajattelin sen vaikuttavan jotenkin. Olen kymmenen vuotta äänestänyt samaa puoluetta ja halusin olla yksi jäsen lisää puolueen tilastoissa.

Kun liityin, ajattelin jopa hetken että voisin olla aktiivinen jäsen. Mutta ei. Ei minusta tullut kuin se rivijäsen. En ehdi kokouksiin, en jakamaan vaalimainoksia, enkä mitään. Jos minun pitää valita, ja minun pitää, valitsen perheeni – aina.

Olen päättänyt parantaa maailmaa kasvattamalla mahdollisimman järkeviä ja hyviä ihmisiä tulevaisuuteen. Olen päättänyt, että sen sijaan että he sanoisivat äidin parantavan maailmaa kokouksissa, heidän äitinsä parantaa ensin heidän maailmansa. Se tapahtuu olemalla läsnä. Ja kun lapsistani on kasvanut vastuuntuntoisia ja tasapainoisisa aikuisia (niin kun heistä väistämättä kasvaa, kun äiti on heille läsnä), he voivat tehdä osansa maailman parantamiseksi. Ja ehkä silloin minullakin on aikaa.

Tai sitten meidän sukumme jatkuu, lapseni tekevät samat valinnat kuin minä ja omakin aikani menee lastenlasten kanssa, eikä meistä kukaan koskaan paranna maailmaa. Mutta valitsen silti näin.

Maailmanparantaminen tuntuu myös aika isolta asialta. Tuntuu, että minä olen aika pieni ihminen parantamaan koko maailman. Siksi olenkin tyytynyt parantamaan maailman sijasta maailmaa. Jos parannan siitä aina pienen siivun kerrallaan, ensin omien lasteni osalta, sitten lajittelemalla edelleen ne jätteeni jne.Niin kyllähän se väistämättä vaikuttaa ja maailma paranee.

En siis luovuta. Haluan edelleen parantaa maailman, mutta tyydyn parantamaan sitä vähän kerrallaan. Samalla toivon muidenkin tekevän niin, sillä minä uskon joukkovoimaan. Uskon siihen, että jos jokainen parantaa sen yhden siivun, siitä tulee jo palanen. Palanen kasvaa klöntiksi ja klöntti vuoreksi ja ymmärrätte kyllä mihin pyrin.