Toisinaan sitä ärsyyntyy. Nyt ärsyttää tämä suomalainen julkisuus. Mikä siinä on, että jonkun ammattiryhmän edustajat ovat muka automaattisesti julkisuudenhenkilöitä ja heillä ei ole oikeutta  yksityisyyteen? Mikä? Minkä takia ihmisen joka työkseen esimerkiksi kirjoittaa kirjoja, näyttelee tai tekee musiikkia, pitäisi tuoda oma yksityiselämänsä julkisuuteen ihan automaattisesti, ammatista johtuen? Mitä jos hän ei halua? Mitä jos hän haluaakin pitää työminänsä ja kotiminänsä erillään? Eikös meistä aika moni halua tehdä niin? Ja miettikää, tuoda nyt se kotiminä vielä kaiken kansan arvosteltavaksi. En minä ainakaan moista haluaisi.
 

Ja miksi toimittajilla olisi oikeus revitellä niiden ihmisten elämää, jotka valitsevan niin, ettei se meille muille kuulu. On se työminä jolta saa kysyä töihin liittyviä asioita ja jonka on pakko olla julkisuudessa markkinoidakseen sitä uuttaa kirjaa, levyä tai elokuvaa. Ei siinä paljon artistilta itseltään kysellä, että haluatko sinne julkisuuteen, kun markkinointikoneisto painaa päälle. Itsehän sinä urasi valitsit, kai nyt tiesit ettei tätä hommaa voi ilman julkisuutta tehdä? Itsehän sinä tätä halusit.
 
Vai halusiko? Kun joku on ammattinsa puolesta julkisuudenhenkilö, niin valitsiko hän julkisuuden vai kutsumusammattinsa? Wannabe-julkkikset ovat sitten ihan eri juttu, ne jotka vastaavat kyselyssä toiveammatikseen julkkis ja jotka menevät BB:hen kun taidot eivät riitä Idolsiin tai Talentiin. Siis ihan tosi, ammattina julkkis, ei niin että on ammatti joka tekee julkkikseksi, vaan että on ammatiltaan julkkis. Mikä logiikka. Vaikka näyttää se joiltain onnistuvan. Katsokaa nyt vaikkapa Martina Aitolehtoa. Hänhän oli alunperin salarakas. Siis julkinen salarakas, mikä ihana ristiriita. Tietysti riittää niitäkin ammattinsa puolesta julkisuuteen joutuvia, jotka ihan avoimesti revittelevät itse kaikki avioeronsa ja masennuksensa julkisuudessa. Mutta eikö sen pitäisi olla oma valinta, että tuoko sen yksityiselämänsäkin julkiseen valokeilaan? Minusta sen pitäisi olla niin.
 
Ja sitten on vielä ne julkiset salaisuudet jotka joka toinen maamme toimittaja tietää, mutta joista vaijetaan konsensuksen vallitessa. Jari Sillanpäästähän tiedettiin jo paljon ennen hänen julkista kaapista ulos tuloaan, että hän on homo, mutta ei sitä julkisuudessa riepoteltu. Arvatkaapa vain kuinka paljon salaisuuksia teiltä kätketään vain sen takia, että Suomi on niin pieni maa, että toimittajat ja julkkikset ovat kavereita ja haluavat pitää toinen toisiinsa hyvät välit? Paljon. Julkkisetn ja toimittajien välit halutaan puolin ja toisin pitää kunnossa, syyt vain eroavat: toimittaja haluaa jatkossakin saada julkkikselta haastatteluja ja julkkis haluaa, että toimittaja kirjoittaa hänestä mukavia asioita ja tarvittaessa puffaa hänen uutta (mikä ikinä) tuotettaan. Ja niistä salaisuuksista vielä. Toki toimittajat käyttävät näitä salaisuuksia myös hyväkseen ja paljastavat ne omsta mielestään sopivana ajankohtana, eivät välttämättä juuri silloin kun saavat sen salisuuden tietää.
 
Tässä tuli nyt monta asiaa ja puolta tuosta julkisuudesta, mutta miettikääpä. Ei se ole ihan yksiselitteistä eikä helppoa. Minä pysyn mielelläni kaukana julkisuudesta ja pohdin tätä ongelmaa vain turvallisesti aamukahvini ääressä. Julkisuus on valtapeliä - puolin ja toisin.