Tää on mun miehelle.

Viime viikonloppuna tajusin miksi sinua niin rakastan. Minä yritin paistaa lettuja. Olin yksin keittiössä ja reipas. Yritin kääntää letun ja se meni ihan myttyyn. Tuli paha mieli ja aloin heti kovaan ääneen kiukutella, että miksi minut oli jätetty yksin, kun en kerran osaa paistaa lettuja. Tulit pelastamaan minut ja hymyilit. Otit kasvoni käsiesi väliin ja pussasit suulle. Minä poljin jalkaa ja mökötin. Halusin osata paistaa lettuja ja olin vihainen sinulle. Olin vihainen sinulle siitä, että olit antanut minun epäonnistua, vaikka tiesin tietysti samalla, ettei se ollut sinun vikasi. Mutta sitten sinä sanoit: "Voi kulta. Sä oot ihana. Ensin sulla oli täällä kaikki ihan hyvin, mutta sitten kun ei enää ollut, niin sitten se onkin mun vika. Mä rakastan sua."

Miten kukaan voi rakastaa toista niin paljon, että kun minä olen itsekkäimmilläni ja hölmöimmilläni, hän näkee sen hellyttävänä? Muumimamman sanoin: "Kultaseni. Sinä olet aasi."