Törmäsin taas tähän uutiseen Kemikaalicocktailissa. Joo tiedän, tää tulee nyt vähän jälkijunassa, mutta kun olin viikonlopun mökillä uutispimennossa. Tarkistin, että koska näin sen viimeksi. Se oli 24.9.2009. Silloin kirjoitin siitä runon. Tänä vuonna olemme olleet nopeita. En pysty edes kuvailemaan sitä tunnetta joka minussa herää tällaisesta uutisesta. Se on yhdistelmä epäuskoa, epätoivoa, kauhua ja silkkaa suuttumusta. Miksi me teemme näin? Vuosi vuoden jälkeen vielä näköjään nopeammin. Mitä me oikein kuvittelemme? Että se ei ole totta. Että me emme pysty pysäyttämään tätä kehitystä? Olemme toimillamme laskeneet ylämäestä lumipallon ja nyt seuraamme vierestä vyöryä? Oho. Sehän on iso. No, ei voi enää mitään.

Eniten minua suututtaa asenne, että maapallohan on jo tuhoon tuomittu, joten antaa mennä vaan. Tai sitten se pieni viaton kysymys: mitä MÄ muka voin tehdä. Eikös valtioiden pitäisi toimia tai yritysten? Anteeksi nyt vaan, mutta eikös valtiot ja yritykset koostu yksittäisistä ihmisistä? Kaikkein pahin on ehkä se, kun jotain ei kiinnosta asia siksi, että ehtii itse kuitenkin kuolla täältä pois, ennen kuin maapallon tila on aivan kamala.

Olen alkanut kallistua downshiftingin ja degrowthin kannalle. Anteeksi kamalat termit, niille ei oikein löydy kunnon vastineita suomesta. Tai onhan downshifting kohtuullistamista, kuten jotkut sanovat. Facebookissa on kyllä paljon hauskempi nimitys ryhmälle, joka harrastaa elämän leppoistamista. Degrowth ei ole saanut kunnon suomalaista vastinetta, sillä Wikipedian ei-kasvu tai myötämäki eivät oikein toimi. Varsinkin tämä talouskasvun vastustaminen on minusta mielenkiintoinen, mutta myönnettäköön, vaikea asia. Ehkä sanoisin kuitenkin niin, että me kaikki tiedämme ettei ikuista kasvua ole olemassakaan. Se on mahdotonta. Niinpä perustelisin ajatusta talouskasvun kääntämisellä sillä, ettei meillä oikein ole muuta vaihtoehtoa. Loputon kasvu ei ole mikään vaihtoehto ja siksi meidän pitäisi miettiä muita vaihtoehtoja. Kuulisin mielelläni näkemyksiä tästäkin aiheesta, sillä oma tietämykseni on melkoisen rajallinen. Kunhan nyt olen kiinnostunut. Ja sen verran minäkin sentään tajuan, että tämän pitäisi olla yhteinen kansainvälinen päämäärä, ei Suomi yksin voi alkaa pistää talotaan myötmäkeä alas.