Taisin lyhyesti mainitakin jossain viimeisistä kirjoituksistani siitä, että minun on opittava kohtuullistamaan myös omaa syyllistymistäni. Huomaan etten ole ainoa joka on kyllästynyt syyllistä/tymiseen. Viime viikolla silmiini osui Jyrki Kiiskisen kolumni ja Annemari Sipilän (jonka kirjoituksista en muuten kauheasti välitä mutta joita jostain perversistä syystä silti luen) aihetta lähinnä sivuava kolumni. He molemmat kuitenkin tulevat kirjoituksissaan siihen tulokseen, että maailma nyt vain on tämmöinen, ei siitä kannata kauheasti meuhkata tai välttämättä edes yrittää tehdä asialle mitään. Olen kuitenkin hieman eri mieltä. Aion vastaisuudessakin ostaa pääosin luomua ja reilun kaupan tuotteita, pyrkiä ostamaan kestäviä tavaroita ja eettisesti puhtaasti tuotettuja vaatteita ja muuta kamaa ja tietysti aina kun mahdollista hommata kaiken käytettynä. Ja ennen kaikkea yritän punnita ostoksiani ja hankintojani tarkemmin. Huoh. olipa läkähdyttävä listaus. Ei siitä sen enempää. En yritä syyllistää, en hehkuttaa enkä muutakaan. Kunhan totean, että näin aion tehdä edelleen.

Yksi tai kaksi asiaa on silti asiantiimoilta todettava. Minua ärsyttää se, että minun pitää tehdä näitä ostopäätöksiä ja olla hyvin tiedostava kuluttaja kun haluan että kuluttamiseni olisi eettistä, vastuullista ja ekologista. Tuntuu suorastaan hölmöltä, että minun pitää tietää tarpeeksi osatakseni ostaa tuote, jota ei ole lapsityövoimalla tuotettu tai joka ei rasita tarpeettomasti ympäristöä. Jotenkin ajatus tuntuu kieroutuneelta. Eikös sen pitäisi olla lähtöoletus? Siis eikö minun kuluttajana pitäisi murehtia vain siitä, että ostanko paitaa lainkaan tai että otanko vaaleanpunaisen vai mustan paidan? Siis tämä on vaan tällainen tyhmän kuluttajan kysymys. Olen saattanut marmattaa tästä aiheesta ennenkin, mutta sanotaan se nyt ihan suoraan, että minä haluaisin elää maailmassa, jossa toimittaisiin niin vastuullisesti ettei minun tarvitsisi kaupassa tuotteita katsellessani murehtia niiden alkuperästä, vaan asia olisi aina takuuvarmasti kunnossa. Tiedän. Tyhmä sinisilmäinen viherhippi joka haluaa uskoa kaikista vaan hyvää. Me elämme kylmässä ja kovassa maailmassa joka on täynnä itsekkäitä ihmisiä. Harmi.

Toinen asia jonka haluan siis nostaa tässä esiin on tämä syyllistyminen. Sen aion kokonaan lopettaa. Hankin sellaisen suodattimen, että kun kuulen taas uudestaan kaameasta vääryydestä maailmassa, niin minäpä en ota sitä heti itseeni. Kuuntelen sen ja rekisteröin ja sitten kun on sopiva hetki, niin ehkä itsekin teen asialle jotain. Mutta siis ehkä, ja vasta kun se sopii minulle ja elämääni. Siihen asti aion jatkaa väärällä tiellä tuntematta tunnontuskia. Näin sen aion tehdä ja ihan vaan siksi, ettei oma pää hajoaisi. Jos on liian vaikeaa keksiä perheelle kasvisruokia ja merilohi on alennuksessa niin kyllä vaan menen ja ostan sitä. Yritän kyllä ostaa vähän harvemmin kuin ennen ja keksiä muita vaihtoehtoja, mutta saan sortuakin. Ihmisiähän tässä vaan olla ja kohtuus on hyve jne. Kohtuutta syyllisty/tämiseenkin siis.