Onkohan tässä nyt mitään järkeä? Olin tänään haastattelussa. En työhaastattelussa, mutta melkein. Hain yhtä harjoittelupaikkaa eräästä ministeriöstä. He haluaisivat (siis jos minut valitaan), että menisin sinne täyspäiväisesti harjoitteluun kolmeksi kuukaudeksi ja saisin näin ansiosidonnaiseni lisäksi harjoittelutukea 9 € päivässä. Sehän tarkoittaa siis sitä, että saisin ehkä noin 200€ ( miinus verot) enemmän käteen joka kuukausi. Tätä summaa vastaan minä sitten saisin arvokasta kokemusta ministeriöstä ja he saisivat ilmaisen työntekijän. Tämä järjestely voisi olla melkein reilu, jos olisi olemassa edes jonkilainen mahdollisuus työllistyä ministeriöön harjoittelun jälkeen. Mutta ei. He kertoivat onnellisina, että hajoittelua voidaan toki jatkaa kolmen kuukauden jälkeen toiset kolme kuukautta, jos homma sujuu hyvin, mutta että valtion työllistämistilanne on aika heikko (kenen ei?). Ja tietenkin olen aitiopaikalla seuraamassa, jos ministeriössä vapautuu paikkoja (joita ei siis vapaudu, mutta jos vapautuu). Se oli siis heidän tarjouksensa.

Työkkärissä minua on kehoitettu menemmän tällaiseen harjoitteluun, sillä työkokemukseni on aika yksipuolinen. Ja olen jo itsekin ajatellut, että sopivan paikan sattuessa voisin ihan hyvin mennä. Mutta. Ja tämä on minusta aika iso mutta. Työkkärissä suositeltiin, että töitä tehtäisiin 6 tuntia päivässä. Tai ainakin yksi virkailija antoi ymmärtää, että se olisi aika reilu kauppa, kun minun pitää kuitenkin koko ajan yrittää löytää itselleni töitä ja toisaalta työnantajalle minä olen ilmaista työvoimaa. Ministeriö haluaisi että työskentelisin täyspäiväisesti. Ja itse työhän oli ihan älyttömän kiireistä, tietenkin.

Nyt siis pohdinkin, että onkohan tässä nyt sitten kuitenkaan mitään järkeä. Ministeriö voisi olla mielenkiintoinen paikka tehdä töitä, kun tuo politiikkakin nyt jonkin verran kiinnostaa. Tämän kyseisen ministeriön ala on sellainen, josta itselläni voisi olla jotain sanottavaa (tai siis annettavaa ja toisaalta voisin hyötyä tästä harjoittelusta tulevaisuutta ajatellen). Mutta jos minun oletetaan työskentelevän 8-16.15 (on siellä sentään liukuva työaika, joten vähän joustoa tuohon voisi saada), niin se tarkoittaa aikamoisia mullistuksia meidän arjessamme. Olenkohan ihan valmis niihin yhden palkattoman harjoittelun vuoksi?

Ei tän kyllä ihan näin pitänyt mennä. Piti kirjoittaa ja olla vapaa kellokortista. Hmm... Nyt pitäisi siis päättää, että mitä vastaan jos ensi viikolla tulee soitto, että he ovat valinneet minut. Melkein toivon etteivät valitse.

P.S. Mä sitten inhoan sitä, että punastun niin helposti. Nytkin istuin sinänsä lyhyen ja aika leppoisan haastattelun ajan naama helakan punaisena kolmen ihmisen tentattavana!