Törmäsin tällaiseen. Niille jotka eivät jaksa klikata itseään pois blogistani tiedoksi, että sieltä löytyy filosofi Ludwig Wittgensteinin viisi vinkkiä elämään. Ne on ihan mahtavia. Mä niin allekirjoitan noi. Kun vielä oppisi itse elämään ohjeiden mukaan. Kun nyt tässä innostuin, niin samaisesta blogista löytyy myös tällainen hauskuus (ja paljon kirjoituksia jotka on liian vaikeita/tylsiä/korkealentoisia mulle, vaihtoehdon saa valita itse). Okei, laitetaan tähän ne elämänohjeet lyhyesti, kun tiedän ettei kaikki tykkää mennä katsomaan noita linkkejä. Suosittelen kyllä lukemaan. Wittgensteinin viisi elämänvinkkiä ajattelun ammattilaiselta lainattuna ovat:

  1. Tee sitä mitä rakastat
  2. Etsi parhaat mahdolliset opettajat
  3. Laita itsesi täysillä likoon siihen mitä teet
  4. Tee välillä jotain aivan muuta
  5. Keskity olennaiseen

Wittgenstein on aina ollut mun mieleen. Tykkäsin sen ajatuksista jo silloin, kun teininä innostuin filosofiasta. Muita mun lemppareita oli Immanuel Kant ja Sartre. Olen ajatellut alkaa taas lukea filosofiaa, tai filosofeja. Olen haalinut kirjahyllyn koristeeksi useammankin klassikon, mutta en ole niihin kajonnut. Aikomus on toki ollut, mutta kuka nyt opiskeluaikana jaksoi ottaa jonkun teoreettisen kirjan vapaaehtoisesti käteen? Tai ehti? Nyt voisi taas kokeilla. Osan kirjoista olen ostanut alennuksesta ja osan pelastanut mummun kirjahyllyä purettaessa. Ei taida olla vaikea arvata kuvasta mitkä kirjat ovat mistäkin.

En uskalla kirjoittaa enempää filosofiasta, kun en ole sitä aikoihin lukenut. Tulisin kirjoittaneeksi jotain tyhmää ja osoittaneeksi oman tietämättömyyteni. Mutta silti mun sisällä asuu pieni ja tulinen rakkaus filosofiaan. Ehkä teen niin kuin oma vaarini, joka hyväksyttiin yliopistolle lukemaan käytännöllistä filosofiaa samana vuonna kun itse aloitin viestinnän opinnot. Oli aika hupaisaa saada omalta eläkkellä olevalta vaarilta puhelinsoitto:

– Hei kanssa-kannunvalaja (kannunvalajat on Helsingin yliopiston valtsikan opiskelijajärjestö). Saitko tänään paksun kirjeen yliopistolta?

Sainhan mä. En oikein tiennyt vähensikö se, että vaari pääsi samaan aikaan yliopistoon omaan sisäänpääsyyni liittyvää arvoa, vai oliko se vain hauskaa. Enimmäkseen se oli vain hauskaa. Vaari valmistui paljon ennen minua maisteriksi ja jatkoi opintojaan tavoitteenaan väitellä tohtoriksi. Vitsailimme siitä, että vaarista (joka oli lääkäri ammatiltaan, mikä tekee tästä tietysti hauskempaa) tulisi Suomen vanhin tohtoriksi väittelevä. No, vaari on kyllä edelleen elossa ja hyvissä voimissa, mutta luulenpa että opinnot ja väitöskirja ovat jääneet. Tai sitten vaari yllättää väittelemällä ysikymppisenä tohtoriksi. Se olisi kyllä aika lystikästä.

Olen saanut suvulta niin vahvan esimerkin elämänmittaisesta oppimisesta, että syytän kyllä heitä tästä innostani opiskella koko ajan uutta. Nyt haaveilen aloittavani sittenkin uudet opinnot tai lukevani kieliä lisää, kun kielitaito on päässyt vähän rapistumaan ja uusiakin kieliä olisi listalla. Jos saisin ranskan jotenkin kuntoon, voisin opiskella espanjaa. Ja sitten on tietysti kiina. Niille jotka eivät tiedä, niin tuo kiina on meidän perheessä aika isossa osassa, kun pojat lukevat koulussa pitkänä kielenään kiinaa. Älkää vaan kysykö miksi. No siksi kun sitä oli lähikoulussa tarjolla ja he halusivat. Ja onhan se nyt lystikästä. Toivottavasti eivät kiroa minua myöhemmin, kun ovat jumissa vaikean kielen kanssa jota on vaan pakko jaksaa opiskella, kun joskus pienenä ajatus oli niin hauska. Onneksi tuo englanti tulee toiseksi pitkäksi kieleksi, joten mitään vahinkoa ei pääse tapahtumaan jos se kiina lopulta osoittautuu liian vaikeaksi.

Otanpa tuosta Wittgensteinin ohjeistuksen viimeisestä kohdasta nyt kopin ja vietän illan perheen kanssa. Se jos mikä on olennaista. Huomenna on essee-kurssi ja viikonloppu aika ohjelmoitu. Ensi viikolla on taas jokunen kokous ja tälläkin viikolla olin jo yhden illan poissa kotoa. Missäs välissä ehtisin sinne joogaan? Sinne olisi kyllä pakko päästä, sillä tänäänkin on päässä vain humissut, kun olen ollut niin jumissa. Hmm.. ei se Wittgenstein varmaan ihan tätä tarkoittanut sillä olennaiseen keskittymisellä. Mutta kun niitä olennaisuuksia on niin paljon.