Kirjoitukseni prinsessasta ei ilmeisesti lämmittänyt kaikkia. Halusin kokeilla jotain muuta ja yritin kirjoittaa tekstin pilke silmäkulmassa. Minusta se oli hauska, mutta ilmeisesti en ollut tarpeeksi johdonmukainen. Johdonmukaisuudella tarkoitan tässä tapauksessa sitä, että jos haluan toisinaan kirjoittaa maailmassa havaitsemistani epäkohdista, minun pitäisi olla johdonmukaisesti kaikkea "pahaa" vastaan. Niin kuin nyt sitten Ruotsin monarkiaa, sillä monarkia on paha ja häihin käytettiin paljon ruotsalaisten verorahoja. Onhan se totta, että verorahoja käytettiin ja mihin. Häihin. Mutta oli se sellaista peeärrää, ettei sitä nyt voi varsinaisesti loukkaantua siitä, että miksi verorahoilla kustannetaan toisten häät ja toiset joutuvat kustantamaan omansa ihan itse. Olisitko itse valmis myymään omat hääsi valtion peeärräksi? Niin tai koko elämäsi? No joo, myönnän että niillä verorahoilla olisi varmasti voitu tehdä hyödyllisempiäkin asioita, mutta luuletteko te, että Suomeakaan brändätään ihan ilmaiseksi ja pelkällä hyvällä tahdolla? Maat nyt vaan tahtovat mainostaa itseään, sellaista se on. Ja toki siitä, että maat mainostavat itseään ja rakentavat itsestään brändin ja kuluttavat verorahoja moiseen, niin kyllähän siitä toki voidaan olla montaa mieltä. Totean tähän väliin, että eivät nuo asiat minusta ihan yksisoikoisia ole. Ja yksisoikoinen en ole minäkään. Sori vaan.

 

Minua kritisoitiin siis näin:

Aika erikoista että diggailet kuninkaallisista, kun rivien välistä voi tulkita ettet juuri arvosta eliittiä. Verorahoillahan nuo loisivat tuottamatta yhteiskunnalle mitään (ei, ei edes henkistä pääomaa). Paljonkohan hääkemut tulivat maksamaan? Jossainpäin Ruotsia valuu nyt pienten lasten kyyneleet, kun rahat eivät riitä kirjaston tai uimahallin aukipitämiseen. Ne rahat juotiin ja syötiin eilen härskisti.

 

No tuossa edellä jo mainitsinkin muutaman asian jotka osaltaan EHKÄ perustelevat verorahojen käyttöä edes hieman. Korostaisin silti sanaa EHKÄ. Kommentoija on taatusti aivan oikeassa kritiikissään, paitsi väittäessään ettei yhteiskunta saanut häistä mitään. Peeärrän lisäksi Ruotsissa on silti vielä ihmisiä, jotka saivat häistä myös sitä henkistä pääomaa, vaikka kirjoittaja toisin väitti. Ja ihan pikaotanta Facebook-kavereistani ja blogiystävistänikin osoittaa, että sitä henkistä pääomaa saivat monet muutkin kuin ruotsalaiset. On sitten ihan eri asia pohtia sitä, paljonko häät yhteiskunnalle maksoivat ja saiko yhteiskunta rahansa arvosta takaisin. En ajatellut varsinaisesti ruveta puolustamaan häiden kustannuksia tai Ruotsin monarkiaa, minä vaan vähän provosoiduin itseeni kohdistuneesta kritiikistä. Haluaisinkin saada kommentoijalta lähinnä armoa itselleni siitä, etten jaksa kaikkiin maailman epäkohtiin kiinnittää huomiota. Myönnän auliisti olevani ristiriitainen vastustamieni asioiden, omien haluamisieni ja ties minkä suhteen. Olisin mielelläni mitä johdonmukaisin ihminen, mutten usko monenkaan ihmisen kykenevän täydelliseen yksioikoisuuteen ja johdonmukaisuuteen. Lykkyä tykö niille jotka yrittävät. Minusta on ihan ok, että nautin prinsessahäistä, vaikka haluankin reiluutta moneen yhteiskunnalliseen asiaan. En tiedä osaanko selittää, mutta sanonpahan vain, että joku raja pitää silläkin olla, mistä kaikesta jaksaa keuhkota. Toistanpa tässä vielä sen, minkä tuonne kommentteihinkin laitoin.

 

Sori Marko, aina ei jaksa ottaa asioita niin vakavasti. Se nyt vaan on niin, että pienenä tyttönä sitä oli paljon kiinnostuneempi prinsessoista ja prinsseistä kuin maailman pahuudesta. Ja se pieni tyttö minun sisälläni ei jaksa nyt välittää niistä tuhlatuista verorahoista joiden suhteen olet varmasti ihan oikeassa. Se pieni tyttö minun sisälläni haluaa iloita Victorian ja Danielin onnesta ja rakkaudesta. Jos jotain olen oppinut niin sen, että itselleen ei saa olla liian armoton tai siitä maailman pelastamisesta ei tule mitään. Samoin sanoisin, että kukaan ei ole täydellinen.

 

Joskus sitä haluaa unohtaa kaikki epäoikeudenmukaisuudet ja vääryydet ja uskoa vain satuihin. Joskus sitä haluaa uskoa vain prinsseihin ja prinsessoihin ja ikuiseen rakkauteen. Ja kun se naapurin prinsessa saa prinssinsä, niin sitä voi olla ihan vilpittömän onnellinen sen prinsessan puolesta, kun se näyttää niin kertakaikkisen onnelliselta ja rakastuneelta. Ja siinä yhteydessä saa ja voi olla ajattelematta niitä verorahoja. Varsinkin kun ne eivät ole meidän verorahojamme. Jos ne olisivat, sitten olisi ehkä syytä miettiä ja toimia jos se tuntuisi väärältä. Meillä ei ole monarkiaa, Ruotsilla on. Päätös olkoon heidän. Joskus elämästä nauttiakseen se ”iso kuva” on häivytettävä. Eihän siitä mitään tule, ettei koskaan voi nauttia mistään, sillä lähes kaikella on myös se huonompi puolensa. Ja kaikesta huolimatta aion jatkossakin kertoa niistä havaitsemistani epäkohdista maailmassa. Mutta aion myös jatkossa nauttia prinsessahäistä jos siltä tuntuu. Saa minut toki edelleenkin haastaa perustelemaan nämä mielipiteeni ja voi olla, etten pysty niitä täysin johdonmukaisesti perustelemaan. Mutta voin yrittää. Ja siinä kun yritän, joudun ainakin miettimään niitä itsekin. Asioiden pohtiminen ja perustelujen miettiminen ei ole ollenkaan huono asia. Ei ollenkaan.