Aika lipuu taas sormien välistä ja päivät kuluvat huomaamatta. Arvaan, että vaikka luulin olevani valmistautunut jouluun, huomaan kohta että kiirehän tässä taas tulee. Joulukortit ovat vaiheessa, lahjoja en ole ehtinyt vielä oman perheen osalta miettiä. Minut on vallannut eettisen kuluttamisen syndrooma. Olen aina mielestäni pyrkinyt olemaan aika eettinen kuluttaja, mutta myönnän olleeni hyvinkin lepsu ja sortuneeni paljon turhaan ja epäeettiseen shoppailuun. Tänä syksynä olen kuitenkin yrittänyt parhaani mukaan parantaa tapojani. Krooninen rahapula auttaa tässä siinä kohden, että kaikki ylimääräiset shoppailut on jätetty tekemättä. Välillä kyllä ahdistaa, kun kulkee samoissa rytkyissä koko ajan ja kaipaisi vaihtelua. Toisaalta ajattelee, että onhan se hyvä, että kulutan nämä vaatteet puhki – onpahan ekologista. Mutta eihän se tietenkään aina hauskaa ole.

Se mistä rahatilanteemme ei varmaan ole riemastunut, on tapani ostaa aina kun mahdollista luomua tai reilunkaupan tuotteita. Perheemme on jo vuosia juonut vain luomumaitoa, vaikka maidon kulutuksemme on valtaisa. Meillä kuluu maitoa vähintään kaksi litraa päivässä, viikonloppuisin enemmänkin. Ja luomumaito on suhteessa paljon kallimpaa kuin halvin alennusmaito Lidlissä. Mutta päätin silloin aikoinaan, että sen sijaan, että ostan silloin tällöin luomutuotteita, on paljon parempi siirtyä luomutuotteeseen päivittäin kulutettavassa tavarassa. Silloin viesti kaupan suuntaan on selvempi. Niinpä olen tämän syksyn kiertänyt lähikauppaani ja ilahtunut reilunkaupan ja luomutuotteiden määrästä. Ne ovat lisääntyneet lähivuosina ihan tavallisissa ruokakaupoissa paljon. Ja sitten minä valitsen kärryyni näitä hieman kalliimpia tuotteita, mutta tunnen kuluttavani eettisemmin ja lähettäväni selvän viestin kauppiaallemme.

Ruokatavaroiden kohdalla edistymistä on tapahtunut paljon, mutta itselleni ongelmia tuottaa vaatteiden hankinta. Lapsille pitää olla koko ajan ostamassa jotain (pojat esimerkiksi hävittävät hanskoja melkein päivittäin) ja kun kulutus ja hävitys on sitä luokkaa kuin se on, en millään raaskisi maksaa hirmuisia hintoja lasten tarvikkeista. Sitä paitsi, en ole löytänyt ekovaatekaupoista (joita verkossa on nykyään paljon) hyviä isompien lasten vaatteita. Vinkkejä otetaan vastaan. Aikuisille on vaikka mitä vaatetta ja vauvoillekin jonkun verran. Mutta en tahdo löytää 5-10 vuotiaille mitään. Ehkä tässä on ajatuksena se, että kouluikäiset ovat jo todella tarkkoja vaatteistaan ja mitkään luomuhörhötykset eivät mene ainakaan pojilla läpi. Harmillista.

Omien vaatteiden kohdalla olen vuosia yrittänyt (ja paino sanalla yrittänyt) noudattaa periaatetta, että ostan laadukkaita vaatteita, enkä mitään Henkkamaukan riepuja jotka venähtävät, vanuttuvat ja nukkaantuvat ensimmäisessä pesussa. Mutta en ole onnistunut vastustamaan kolmen paidan ostamista yhden hinnalla. Laadukkaiden vatteiden hinnat hipovat minun mielestäni taivaita. Eettisiä luomuvaatteita en voi edes kuvitella. Sitten kun vielä lisätään tähän soppaan jatkuva haluni laihtua. Ollaan siis tilanteessa, jossa jatkuvasti ajattelen, että ostan näitä kalliimpia ja laadukkaita vaatteita sitten kun olen laihtunut, sillä nyt ei kannata koska kohta laihdun ja sitten vaatteet ovat liian isoja, että ostanpa nyt tähän htään nämä halvat farkut joiden saumta ovat kierot. Sitten huomaan kulkeneeni vuoden niissä farkuissa, vaikka ne eivät edes muistuta enää farkkuja, vaan jotain kummallista pussihousumallia, kun kangas on venynyt takapuolen ja polvien kohdalta pussiksi. Ja tämä onneton ostotilanne on jatkunut nuorimman lapseni syntymästä. Hän täyttää pian viisi. Mahtavaa. Joko minun pitää joulun jälkeen (sillä eihän kukaan hullu aloita laihdutuskuuria ennen joulua) ihan oikeasti laihtua ja mikä tärkeintä, pysyä siinä painossa tai sitten vain hyväksyä nykyinen kokoni ja todeta, että näillä mennään, unohdetaan koko laihdutus. Taidan kallistua laihduttamisen puoleen. Ehkä blogini muuttuukin laihdutusblogiksi tammikuussa ja kirjaan tänne ylös painoni grammalleen ja syömiseni sekä liikkumiseni. Heh. Ei pelkoa, en jaksa.

Mutta joulusta vielä. Miten olla ekologinen jouluna, kun perheessä on kolme lasta, joiden lahjatoiveet eivät ole ekologisuudesta kuulleetkaan? Siinäpä haaste. Aikuisille on helpompi ihan pokkana antaaa vuohi Afrikkaan. Taidanpa esittää kysymykseni Katalle Project Mama-blogissa. Hän kun lupautui toimimaan ekotonttuna ja auttamaan ekologisten lahjojen keksimisessä. Katan blogi on muuten mainio niille, jotka kaipaavat tietoa ekologisuudesta, mutta paketoituna sellaiseen tavallisen ihmisen mentävään pakettiin. Ei mitään turhan extremeä.

P.S.

Otin muuten eilen ensiaskeleeni politiikan saralla. Jännää, vaikka aika pieniä askelia vielä. Oikeastaan vasta konttausta. Mutta siitä se alkaa.