Päivä 1.

– Äiti kato, multa lähti hammas. Mä laitan sen illalla tyynyn alle.

Päivä 2.

– Höh. Äiti, hammaskeiju ei oo muistanu käydä. Voitko sä soittaa sille ja muistuttaa, että se ens yönä tulis.

– Joo mä soitan.

Päivä 3.

– Äiti! Muistitko sä soittaa sille hammaskeijulle, kun ei se oo vieläkään käyny?

– No voi ei. Mä unohdin. Tänään mä soitan ja oon sille tosi vihainen.

Illalla jääkaapin oveen oli ilmestynyt teksti A:n hammas. (Meillä kirjoitetaan viikon menot jääkaapin oveen.)

– Äiti mä meen nyt nukkumaan, mutta muista soittaa sille hammaskeijulle.

– Joo mä soitan heti ja oon oikein vihainen ja patistan sen hommiin.

Päivä 4.

– No, kävikö se hammaskeiju? Mä soitin sille eilen.

– Joo, mut se unohti sen hampaan.

– No se on näköjään aika hajamielinen hammaskeiju. Pitäisköhän meijän antaa sille potkut ja hommata uus hammaskeiju.

– Pitäis.

– No pidetäänkö me sit sille uudelle työpaikkahaastettelu, kun eihän me muuten tiedetä, että onko se yhtä hajamielinen kun tää meijän nykyinen hammaskeiju.

– Joo, pidetään.

– Ai mut hammaskeijujahan on varmaan aika vähän. Mitä jos me annetaan potkut sille meijän nykyiselle hammaskeijulle eikä saadakaan tilalle ketään?

– No jos me haetaan ensin sitä uutta hammaskeijua ja annetaan vasta sitten potkut sille vanhalle.

– Niin me tietysti voitais tehdä, mutta entä jos se meijän nykyinen hammaskeiju saa tietää siitä ja irtisanoo ittensä? Ehkä meijän kannattaa vaan pitää puhuttelu sille nykyiselle hammaskeijulle ja antaa vaikka varotus.

– Joo se kuullostaa hyvältä. Tehdään niin.

Niin. Meillä on aika hajamielinen hammaskeiju, mutta ihan hyväsydäminen se onneksi on. Aina välillä se unohtaa käydä ja toisinaan se ei muista että pitikö sen ottaa se hammas rahan vastineeksi. Joskus tyynyn alta siis löytyy sekä hammas, että raha ja toisinaan vain raha. Rahan määräkin vaihtelee. Kerran keskipoika oli kadottanut lähteneen hampaan ja hän kirjoitti hammaskeijulle kirjeen jossa asia selitettiin. Hammaskeiju oli niin kiltti, että toi rahan kuitenkin. Edellinen keskustelu käytiin kymmenvuotiaan esikoispojan kanssa hymyssä suin, pikkusiskon seuratessa viimeistä keskustelua vierestä vähän hämillään, kun itseltä ei ole vielä yhtään hammasta lähtenyt. Mies taas huikkasi jossain vaiheessa toisesta huoneesta, että "aikamoisen absurdi keskustelu siellä menossa".